Miten lämmin ja houkutteleva onkaan unen syli, kun aamulla heräämme. Kuin rakastettu, jota emme tohtisi jättää. Mutta usein meillä on kovin kiire, ja riuhtaisemme itsemme vauhdilla maailman turuille.
Herättyämme saatamme muistaa nähneemme unia. Joskus muistamme pitkiäkin pätkiä, joskus vain epämääräisen tunnelman tai häivähdyksen jostain. Olemme oppineet, että nukkumisen ja unen tarkoitus on levätä ja elpyä. Aivoja pestään, kudoksia korjataan. Jos kärsimme pitkään univajeesta, alamme voida fyysisesti ja henkisesti huonosti.
Unitutkimus on viimeisinä vuosikymmeninä ottanut koko ajan uusia askeleita tekniikan kehittymisen vuoksi. Sama teknologia, joka haittaa untamme näyttöjen sinisellä valolla ja houkuttelevalla tietomäärällä ja koukuttavilla peleillä, on apuna uusimpien aivokuvantamismenetelmien kehityksessä. Tiedämme yhä tarkemmin, mitä meissä ja erityisesti aivoissamme tapahtuu, kun nukumme.
REM UNI LISÄÄ LUOVUUTTA JA LÖYTÄÄ RATKAISUT
Unia nähdään unen ns. REM-vaiheessa eli vilkeunessa. REM tulee sanoista Rapid Eye Movements, Eli REM-vaiheessa silmämme liikkuvat nopeasti. Silloin aivot itseasiassa ovat hereillä, mutta keho silmiä (ja ehkä suuta lukuun ottamatta) pidetään unenkaltaisessa tilassa halvaantuneena. Mitä ihmettä? Eikö aivojen pitänyt levätä? Miksi näemme unia? Voimme myös toisinaan puhua tai vaikka naurahdella unissamme.
Tämä on näkyvä merkki siitä, että aivomme ovat aktiivisessa tilassa. REM-unen aikana aivoissamme olevaa informaatiota järjestellään ja prosessoidaan. Usein erittäin luovasti. Unen aikana toimii paitsi eräänlainen ”kovalevyn uudelleen järjestely ja pakkaaminen” niin myös luova prosessi.
Tämä ideahautomo käsittelee laajoja tietämyksemme kokonaisuuksia, hakee niistä sääntöjä, haravoi esiin olennaisen sisällön ja ratkaisee ongelmia yhdistellen tietojamme aivan uudella tavalla. Siksi on ihan hyvä käytäntö nukkua yhden (hyvin nukutun) yön yli ennen isoja päätöksiä tai haastavan ongelman alla.
Kerrotaan, että alkuaineiden jaksollisen järjestelmän keksijä Dimitri Mendelejev näki unen, joka johti hänen keksintöönsä. Unia kannattaa siis aamuisin muistella ja ehkäpä kirjoittaa ylöskin. Varmasti monilla meistä on kokemus, jossa jotain uutta asiaa opetellessa tai vaikeaa ongelmaa ratkaistaessa, alat nähdä unia juuri siitä asiasta. Itse muista elämäni varrelta ehkä selvimmin kokemuksen, jossa opin pelaamaan WoW-tietokonepeliä parantajan roolissa.
Olin pelannut peliä jo jonkin aikaa poikani kanssa ja sain mahdollisuuden liittyä kiltaan eli joukkueeseen, joka pelasi pelin vaikeimpia osuuksia yhdessä. Olin paljon kokemattomampi kuin joukkueen muut jäsenet ja jouduin oppimaan valtavasti uusia asioita nopeasti joltain aivan uudelta elämän osa-alueelta. Muutamia viikkoja näin lähes joka yö unta pelaamisesta. Ehkäpä osin juuri niiden unien ansioista minusta tuli joksikin aikaa maailmanluokan parantaja tässä pelissä.
Tutkimukset ovat osoittaneet selvästi, että aamuyön pitkät REM-univaiheet parantavat ongelmanratkaisukykyä jopa kolminkertaiseksi verrattuna valveilla tapahtuvaan prosessointiin. Jos jatkuvasti katkaiset unesi liian lyhyiksi, menetät elämässäsi monta oivallusta! Erityisesti koululaisille ja opiskelijoille riittävän pitkät unet ovat aivan korvaamattomia. Siksi kokeen edellä ei pidä opiskella koko yötä, vaan nukkua koko yö! Opiskelu tule hoitaa ennen sitä.
JÄNNITTÄVÄT SELKOUNET
Lapsena yksi toistuvista unistani oli painajainen, jossa pakenin hirviötä tai toinen, jossa putosin korkealta ja heräsin kauhuissani juuri ennen maahan paiskautumista. Nämä unet harmittivat mieltäni. Ne pilasivat sen ihanan tunteen, mitä nukkuminen muuten tarjosi.
Kukaan ei ollut kertonut minulle selkounista – unista, joita voimme ohjailla – mutta päättelin itse, että voisin yrittää muistaa unessa, että kyse on vain unesta. Ettei minun tarvitsisi herätä sitä varten. Ja niin kävi, että seuraavan putoamisunen aikana muistin, että ”tämä on vain unta ja voin tehdä unessa, mitä haluan”.
Ja niin tein! Päätin, ettei minun tarvitse pudota alaspäin, voin lähteä liitämään vaakatasossa. Ja opin kuin lokki Joonatan konsanaan tekemään mahtavia syöksyjä korkealta ja liitämään rauhaisasti kohti satumaisia maisemia. Näistä unista tuli silloin aivan suosikkejani. Takaa-ajounet selätin muuttumalla jäniksen kaltaiseksi olennoksi, joka ottaa kaikki neljä käpälää alleen ja juoksee nopeammin kuin kukaan muu. Voitte arvata, että kaarteissa hiekka rapisi ja hiukset hulmusivat!
Nyt aikuisena olen miettinyt, onko selkounista haittaa? Häiritsevätkö ne tietoaineksen luovaa udelleen järjestelyä? Tästä ei ole vielä varmuutta. Mutta selkounien olemassaolo on pystytty todistamaan aivojen magneettikuvauksin. Itse en ole nähnyt selkounia aikoihin, mutta olen päättänyt harjoitella niiden näkemistä jälleen. Eihän niitä joka yö tarvitse nähdä.
Toisaalta on esitetty, että selkounien näkijät ovat edelläkävijöitä. Että selkounien näkijä käyttäisi aivokapasiteettiaan muita edistyksellisemmin. Niin tai näin, uusia selkounia odotellessa, aion nukkua riittävän pitkään. Niin pitkään, että herään pääasiassa ilman herätyskelloa. Ja päivisin en ole talviunessa vaan virkeä.
SEURAA SOMESSA JA SAA VINKKEJÄ PAREMPAAN UNEEN
Vinkkejä unen laadun ja määrän parantamiseen some-tileilläni Instagramissa (paivisuvanto) ja Facebookissa (Tmi Päivi Suvanto) lokakuun ajan.
Päivi Suvanto
www.paivisuvanto.fi
www.lifecoachacademy.fi
